Saunat 2 ja 3 ja hieman jäittenlähtöä

 Kolmas kotini on se toinen paikka josta olen myös poissa, Äkäsjoensuu ja nimenomhaan son jokisuu se paikka. Siellä tullee myös vahva tunne ja sinne on helppo siirtyä, mieli jutaa, ei tarvitse muuta kun vapauttaa ajatus ja siellä olen pienenä poikana, sieltä on paljon muistoja, vahvoja. 

Kesäisin siellä käythiin uimassa, napakivi kun sinne pääsi tuntui että on saavuttanut jotain, olen saauvuttanut napakiven ja napakivi olikin sellainen mistä sai hypätä vetheen eli se mullisti vesileikit. No ensivierailu napakivelle tapahtui veljeni sylissä kun itse en sinne päässyt niin mankumalla sain veljeni viemään minut sinne ja siitä jäi polte että kyllä minäkin sinne kohta pääsen. 

Uimapaikale menthiin venehuohneen vierestä ja mie piän että son Äkäsjokisuun vanhin rakennus, se jäi saksalaisilta polttamatta, aikheet kyllä oli. 1986 oli kova jäitten lähtö, syystalvesta kävi niin että tuli pieni jäähuilaus ja se teki useammamman kilometrin suman ja se suma jäi talveksi siihen, kevhäällä soli ottanu tiukan otheen, rannoista ja osin pohjasta ja niin kävi että mannajoen yläpuolelta lähti jäät, soli ollu niinko olis koko joen levynen puskutraktori olis lähteny työntähmään jäämassaa liikheelle.Kaksi ruottista tulevaa sähkölinjaa menivät poikki, tehtaan pumppukoppi hajos, Utterströmmin rantasauna siirtyi, kalkkikanhaalla jalkapallokenttä täyttyi jäistä, jokisuulla se pikkusen siirsi venehuonetta, jäitä huilas äkäsjokea pitkin ylös ja vesi oli niin korkealla että sillan alitte jäät joutuivat sukaltaa, sillan päälle vesi ei noussu. Sitte soli venehuohneen oikasu, isä ja Väinö ko tunkkasi venehuohneen ylös että saapi uuet nurkkakivet paikale niin sieltä oli löytyny ehjä polttopullo.

Jokisuulla oli tietenkin heinätyöt, ensin seipäille sitten ne vietiin sieltä latoon ja niiden kuljetus tapahtui sellaisella lautalavalla siis se lava oli ilman pyöriä joten ei tarvinnut nostaa korkealle ja lato oli läpi ajettava joten kaikki kävi helposti. Lopputyönä siin oli kerätä pelloilta seiphäät ja silloin sain ajaa traktoria ensimmäisen kerran en muista minkä ikäinen olin mutta iso juttu se oli vaikka Tuomo laittoikin raktorin liikheelle ja minun tehtävä oli ohjastaa pellon päätyä kohden, päädyssä Tuomo käänsi traktorin seuraavalle kujalle ja taas mentiin, näitä muistoja olisi paljon mutta jokisuun elämän menoa on hieman avattava sen tärkeyden takia.

Lietorovasta met muutima Joensuun Mantan ja Väinön niin sanotulle pikkupuolelle, tupa ja makuuhuone ja siinä vieressä oli sauna, siinä saunassa oli muuripata lautheitten vieressä, siittä oli näppärä ottaa löylyvedet, ei tarvinnut erillistä naappoa josta nakkoa vesiä kiukhaalle.

Väinö teki lisälautheen joka oli saranoilla kiinni seinässä, eli jos enämpi oli löylyttelijöitä niin istuma tillaa löytyi kyllä. Siellä lisälautheella oli veikeä istua sillä jalkalaude puuttui joten siellä sai heilutella jalkoja vaphaasti.

En tiiä miks mutta kirkas tähtitaivas syksy öinä, se oli pelottavan oloinen, tähtien tuijotus tuntui uhkaavalta, mie menin juosten talhoon sisäle saunomisen jälkheen.

Jokisuun saunat oli meidän perheen vaki saunomis kohde, kun muutimme koululle ja siellä ei omaa saunaa ollut niin meidän saunomiset oli saunakutsujen varassa ja aika paljon niitä meille tulikin.

Kevhäällä ko joki vapautui jäistä, sitä käythiin katsomassa, joko, eikö vielä no nyt ja sitten kun se tapahtui, näytelmää oli pakko mennä katsomaan, talven viimeinen kahle katkes ja alkoi kesä ja rantasauna aika

No se toinen sauna mikä jokisuulla oli, no aivan täydellinen maisema ja se sauna, paras, siellä käyn muistoissa vieläkin ja on se hyvä, siitä varhmaan on tullut viehtymys vanhoihin saunoihin, niissä on luonnetta, elämää.  Tässä saunassa oli tynnyrin muotoinen kiuas jossa kartio päällä ja siinä luukku, kertalämmitteinen kiuas, en mie silloin tienny kiukaiden ominaisuuksista mutta löylyistä tykkäsin ja olihan se mahtava.

Sauna oli suurelta osin maan sisässä, rintheessä, alhaalla kuohuu koski ja äkäsjoki yhtyy muonionjokheen eli väyhlään, kyllä siinä oli hienoa olla jäähyllä, teräväpiirtoa parhaimilhaan, koskenkuohu, vedet yhtyy. Joki, joki ellää ja sitä kun seuraa niin sillä on välillä kiire ja joskus se on että mikäs tässä, välilä syntyy pyörre veden pinnalle, kalat maikkuu, elämää monenlaista.

Rantasaunan kohtalo oli ikävä, se paloi, lämmittäjä ei tiennyt kuinka lämmitys tulee tehdä.

Jäitten lähtö historiaa, kovan jäälähön jälkheen Utterströmmin Kalle oli muistellu että väylässä on ollu  ennen hänen syntymää niin kova tulva että vesi on huilanu lietorovanvuoma-ruonajänkkä-mannajärvi-puttosenjänkkä ja siittä puomilan eli meän tontin kohilta äkäsjokheen. Olema isänkanssa hunteeranheet että onkhaan sollu samhaan aikhaan ko oli Keksin tulva, siittä löytyy kuulelta tietoa, son se Antti Mikonpoika Keksi vanhin nimeltä tunnettu suomalainen runoilija.

No hieman karkas porinat saunasta jäitten lähtöön aasinsiltojen kautta mutta ei net minusta ainakhaan romahtanu, sillat, Hannu kyllä kävi laittamassa heän silläle mettäkonheen telat painoksi, että niin se jäi seki silta ehjäksi

Joutseno marraskuun eka 2022 ja saunomisista lissää seuraavassa lokikirjoitukseasa

Lisäys juhannus 2024 sain saunakutsun ja pitkästä aikaa pääsin entisen kotini takana olevaan saunaan.

Tunnelma lataus oli vahva ja täyttyi, moninkertaisesti.

Saunaa ei oltu remontoitu, ainoastaan kunnostettu. Kiuas se oli vielä Martin tekemä tosin sitä oli hieman sähköliimalla ehjätty, eräs saunan tekninen ratkaisu josta muistiin ei jälkeä ole piirtynyt mutta vahvana se tuli sieltä, muistista.

Pukuhuoneen puolella kiukaan takaseinä oli näkyvissä aukon kautta ja näin ollen kiuas antoi lämpöä kylmiin koleisiin aikoihin, tämä rakentamis viisaus lämmitti mieltä.

Iso kiitos ja toivottavasti toistekkin pääsen saunomaan