Isä

14.1,2023

 Ruokovaara, niin isä ruukasi vastata puhelihmeen, tai ”No pappa täälä terve” kun vastasin isän puheluun

Viimeyönä isän yöuni vaihtui iki-uneen.

Tänhään on ajatukset kulkunu ja monet muistojen polut on käyty.

Jaakko, Jaska mutta hänen mielestään paras oli pappa ja hyvä pappa olikin, veljeni tytöt Heta, Kaisa ja Miia. Minun lapset Tiia, Kristian ja Oskari, no toisaalta itsekkin kutsuin välillä isää papaksi ja niin kutsui Sarikin tai puhutaanhan niin jatkossakin, muistoja kun kerrotaan, tosin tänäänkin puhuin että papan luokse, no ne vaihtuu ajan kanssa. Pappa soitteli lapsille ja sunnuntai taisi olla yleisin puhelukierrospäivä, pappaa kiinnosti nuorten kuulumiset.

Vuosi sitten tammikuussa Tiia vieraili papan luona ja he tekivät lumitöitä yhdessä, Tiia totesi ”pappa mie oon kateellinen kun sinun työn jälki on niin siistiä” pappa siihen vastasi ”mieki olen katheellinen kun sie liikut niin ketterästi”. 

Näitä muistoja tulee paljon ja näitä monesti muistelthiin, vuosia sitten Kristianin kanssa tekivät remonttia ja kiila putosi pienen pojan päähän ja kipeä itku pääsi, siinä pappa ajatteli että nyt tuli pärjäämätön paikka ja kuinkahan tästä etheen päin, kohta oli kyyneleiset silmät kääntyneet kohti ja kysymys ”onko sulle pappa käyny koskaan näin?” No on ja vaikka kuinka monta kertaa ja niin oli kyyneleet pyyhitty pois.

Oskaria kiinnosti kovasti biljardin peluu ja niin sitten kerran Oskari lähti pappojen biljardi kerhoon mukhaan ja jälkheen päin isä sanoi että hän oppi Oskarilta että lyönnin voi tehdä myös vallin kautta, marraskuussa Oskari kävi taas papparaisten kerholla ja nyt olikin peli jo tasaisempaa, papat oli kehittyneet ja pelit olivat aika tasavertaisia.

Itselle on tässä aikuisiällä noussut monesti mielenpäälle eräs muisto jonka muistan niin monien iltojen toisintona.

Kesäsija ja siellä saunan jälkeen isä makoili mökissä sellaisessa vanhassa ituloovassa, takkatulen loistheessa, kerran kysyin isältä että ne hetket taisi olla onnentäyteisiä ja isä myönsi että näin oli.

Eräs piirre jota olen ihaillut isässä, kyky nähdä työmaan eteneminen ja kuinka hän työskenteli taloudellisesti, valmisteli, laittoi asioita vetosolmuun ja kun se hetki tuli kohdalle, niin itse ihmettelin että missä välissä nämä tähän tuli.

Toinen piirre jota ihmettelin oli hänen kyky kommunikoida ummikkona ulkomaalaisten kanssa, heittäytyi, laittoi itsensä likoon. Tämän ominaisuuden luulen syntyneen siitä kun äitini sukua on Norjassa ja Ruotsissa ja osalla heistä ei suomi taitu.

Tämän piti olla saunalle suunnattu blogi, no isän kanssa saunottiin monet saunat ja viimeisin oli telttasauna jonka löylyistä isä tykkäsi, lempeät happirikhaat löylyt. Oikesthaan isän kanssa kierrelthiin monet saunat ja voi todeta sieltä lähtenheen tämän saunahulluuteni❤️

Omaan muistijälkeen ensimmäinen isämuisto on sieppijärven kirkosta, isän sedän siunaus tilaisuus ja mulle jäänyt muisto on kysymys isälle ”miksi sie isä itket”.

Ensimmäinen muisto se ei ole, ensimmäinen muistoni on se kun Lauri setä tuli kylään meille ja auto kääntyi pihaan,  kummallisia asioita sitä miehleen jää niinkuin tuo  pihaan tulo.

Minusta isä eli hyvän elämän ja niistä on tarinoita, kalastus reissut rostolle Guttormin kanssa, verkostelua ei isä oikhein onki vehkeillä, kelottijärvellä kalakaverina Akke, äitini isäpuoli mutta äiti ei sanonut koskaan isäpuoleksi vaan isä, sitten oli Eino, Luspasta. Äkäsjokisulla kalastivat jokisuun Väinön kanssa ja viimeisin kalakaveri ja muutenkin hyvin paljon puuhastelivat myllyn Jaskan kanssa, biljardi kerho oli viimevuosien eräs tärkein kokoontuminen.

Tervayhtiö, isä ja Sulo saivat kerran ajatuksen tervahaudasta ja tuumasta toimeen, no ensimmäinen hauta oli pieni, kolmeratinen mutta sitten tervaharrastukseen tuli mukaan Hannu ja Hannulla metsäkone yrittäjänä oli vainu että mistä sais kantoja joissa terva odottaa ottajaa, projekti oli iso, ensimmäisten kantojen väännöstä sytytys hetkeen meni kaksi vuotta, no tietenkin sitä tekivät vain kun sille oli aikaa ja kelit suotuisia ja viimein oli viisratinen hauta tehty ja sytytys juhannuksena.

Viimeinen puuhastelu päivä vietettiin isäinpäivän aattona, Tipulassa.

Tulisteltiin ja poltettiin risukasa, isä tykkäsi puuhastella, karsi puita, laittoi ympäristöä siistiksi.

Rummun päädyt viimeistelthiin syksyllä, isä opasti ja välhiin tuli ”annappa ko mie näytän” no eipä siinä pakkohan siinä oli siirtyä ja antaa toisen laittaa että tulevat hyvin ja onhan net, viimeistellyt rummunpäät.

Kesälä ko kävimä palosaajossa niin mulle iski korvatulehdus ja se oliki kivulias, silloin sitä hoksi että vaikka sitä on yli viienkymmenen niin isä oli ja eli kivuissa myötä, kysyi mikä olis jolla hän vois helpottaa, vanhemuuentaakka kulkee pääthyyn saakka mukana. Kyllähän siitä vitsailthiin että ko isä mennee biljardi kerhhoon niin saapi sanoa että kuopuksella korvatulehus ja valvotti koko yön. No meilä oli paljon semmosia parilla sanalla saimma jonku muiston ylös tai jonkin hauskan sattumuksen eshiin joskus näihin ei tarvinnut edes sanoja, riitti jokin liike tai ele ja niin sitä naurethiin.

Tuo Ruokovaara nimen käyttö pohjautuu pappaani, hänelle selvisi vasta kutsunnoissa että hänen sukunimi on papinkirjoissa Ruokojärvi eikä Ruokovaara, tai Vaaran Kustaana hänet tunnettiin.

En tiedä pohjautuuko tuosta isän tapa rikastuttaa puhetta, keksiä kierto ilmaisuja ja niitä viljelin itsekkin, nimipäivänä toivotin hyvää kiven päivää ja isäinpävänä aloitin puhelun hyvää meän päivää ja viimeinen halaus oli isäpäivänä, kolme polvea halasi, isä, Oskari ja mie❤️, ryhmähalaus, met lähdimme ajelemaan kotiin päin ja isä jäi.

Viimeisen pitkän puhelun lopussa isä totesi, täältä porukka lähti ja hän jäi taas yksin ja tuli halu jutella.

Kiitos kaikesta isä, työt ja puuhat on tehty, on aika levon. Ikävä vaan on valtava.